Säekehän vieraana on tällä viikolla runoilija Tommi Parkko, jonka teos Runouden ilmiöitä on juuri ilmestynyt jäsentämään suomalaisen runouden moninaistuvaa kenttää. Parkko kertoo pyrkineensä teoksellaan antamaan runoudesta kiinnostuneelle lukijalle välineitä päästä lähemmäs suomalaista runoutta, jota on kasvavien nimekemäärien ja eriytyneen kustannusalan johdosta yhä hankalampi hahmottaa kokonaisuutena.

Parkko kertoo, että myös tietty runouden historian tuntemus on hyväksi, jotta lukija pääsee ”olemaan läsnä traditiossa”, jolle kaikki nykyrunouskin vääjäämättä rakentuu. Runouden ilmiöitä -teos toimii näin myös suomalaisen runon historiakatsauksena 50-luvun modernismista 2000-luvun uuteen runoon moninaisine tyylisuuntineen.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Säekehä211112.mp3

Säekehän vieraana on alkusyksystä esikoisrunokokoelmansa julkaissut helsinkiläinen runoilija Heikki Jalava. Kokoelman nimi Maailma on jälleen vieraampi viittaa runojen vahvasti todellisuudesta vieraantuneeseen tunnelmaan. Jalavan mukaan hänen runojensa syntyyn ei silti liity mitään mystistä. Hänelle kirjoittamisen lähtökohdaksi on riittänyt, että on jo varhain alkanut kiinnittämään huomiota juttuihin ja tarinoihin, joita vanhempien kyläkaupan nurkissa kuulee. Jonkinlainen outous on hänen mukaansa ihmisissä läsnä luonnostaan, eikä hän kirjoittajana tee muuta kuin näyttää tämän outouden lukijoilleen.

Ohjelmassa kuullaan kokoelman runoja Jalavan itsensä esittäminä.

Toimittajana on Teemu Jokilaakso

Tiedosto: 

Säekehä_260912.mp3

Syksyn ensimmäisessä Säekehässä puhutaan syksyisistä runoista, kun vieraana on alkuvuodesta neljännen kokoelmansa Lokakuun päivä julkaissut runoilija Olli Sinivaara. Haastattelussa selviää, että aivan yhteen vuodenaikaan hänen runonsa eivät silti kiinnity, vaan että taustalla on paremminkin koko vuoden kiertoa ja samalla muistamisen mekanismeja kosketteleva teos.

Kirjoittamisessaan Sinivaara kertoo olevansa paljosta velkaa Eeva-Liisa Mannerille, jonka runoa teoreema hän lainaa Lokakuun päivän mottorunossa. Suomalaisen modernismin hän kertoo vaikuttaneen suuresti lukija- ja kirjoittajahistoriaansa. Kuitenkin puhuttaessa kirjoittamisen syistä ja pakosta, on Sinivaaralle runoudessa lopulta kyse enemmästä kuin tiettyjen tyylipiirteiden kierrätyksestä. Runoilla kun voi vielä holokaustin jälkeenkin kuvata ja päästä lähelle kauneutta ja jumaluuteen rinnastuvia ilmiöitä.

Tiedosto: 

Säekehä_120912.mp3

Kevään viimeisessä Säekehässä viivähdetään Annikin runofestivaalin tunnelmissa.

Tampereella Väinö Linnan aukiolla lauantaina 9. kesäkuuta 2012 järjestetyn runojuhlan koosteessa mukana ovat Risto Rasa säestäjänään kitaristi Patrick Vena, runoilija Robert Meriruoho, lauluyhtye Duo Hurme sekä festivaalin päävieras, yhdysvaltalainen runoilija Nikky Finney.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_Annikki2012.mp3

Uunituoreella Ajomies-kokoelmallaan tamperelainen Teppo Paulasto runoilee ajankohtaisista aiheista, kuten Euroopan kasaantuvista ongelmista ja länsimaisen kulttuurin väsähtämisestä. Paulasto kertoo Säekehässä kokoelmansa synnystä ja kirjoittajahistoriastaan, jonka eri vaiheet näkyvät esikoiskokoelmille tyypilliseen tapaan Ajomiehessä.

Nukkavieruna ympäristönä Paulaston runoille on usein Tampere tai Nokia. Hän kertoo halunneensa kuvata karaokekapakoiden ja elämän nurjan puolen elämää, koska hänestä myös ne, joille ei ole elämässä käynyt kovin hyvin, ansaitsevat tulla kuulluiksi.

Analyyseja ja kielipelejä pakenevan, myös populaarikulttuurista ammentavan runousoppinsa Paulasto lyö pöytään ohjelman aloittavassa Muusien seppelöimä -runossaan. Ohjelmassa kuullaan myös muita Ajomies-kokoelman runoja.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_Paulasto_110512.mp3

Facebookista innoituksensa saanut Naamakirja on mediayrittäjä-runoilija Markus Leikolan uusin runokokoelma. Säekehässä vieraileva Leikola kertoo kokoelmansa nopeasta synnystä ja pohtii sosiaalisen median nykytodellisuutta.

Aiemminkin ajankohtaisiin aiheisiin, kuten Norjan Utöyan saaren joukkosurmaan, runoissaan tarttunut Leikola kysyy kokoelmassaan Facebookin tapaan: mitä on mielessäsi juuri nyt? Ja laittaa runojensa vaihtuvan ja moninaisen puhujajoukon vastaamaan tähän. Runoissa esiintyy laajahko otanta sosiaalisen median päivittelijöitä, joiden statukset eivät kuitenkaan jäsenny runojen pääasialliseksi sisällöksi. Leikola pyrkii näet runoissaan pääsemään syvemmälle statusten takaisten halun ja epätoivon tuntemusten kautta kohti sanomisen tarvetta ja lopulta sen pakkoa.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_Leikola_180412.mp3

Säekehässä tutustutaan jälleen tuoreeseen suomalaiseen runouteen, kun vieraana on runoilija Matti Kangaskoski keskustelemassa esikoiskokoelmastaan Tältä sinusta nyt tuntuu. Yksikön toiseen persoonaan pureutuvaa kokoelmaa kirjoittaessaan Kangaskoski kertoo pohtineensa sinän määrittelyn ongelmaa; toisen tuntemusten kuvailu toisessa persoonassa kun kääntyy intiimiydessään helposti jopa väkivaltaiseksi sanelemiseksi. Lopulta Tältä sinusta nyt tuntuu -kokoelmaa hallitseva sinä täydentyy kuitenkin myös muiksi persooniksi, minäksi, häneksi ja meiksi.

Kielen käytöllä on Kangaskosken kokoelmassa vahva mielihyvän tuottamiseen pyrkivä funktio. Kangaskoski kertookin kielen olevan hänelle itselleen huumeenkaltainen addiktoiva ilmiö.

Huumoriakaan Kangaskoski ei runoissaan välttele, vaan päinvastoin, arkipäiväisen tönäiseminen uuteen asentoon aiheuttaa hänen runoissaan hauskoja ja yllättäviä näkyjä ja oivalluksia.

Ohjelmassa kuullaan kokoelman runoja runoilijan itsensä lukemina.

Säekehän toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_050412_Kangaskoski.mp3

Kaikki metrit ja puut on pirkanmaalaisen Kristiina Wallinin neljäs runokokoelma. Tämän viikon Säekehässä Wallin kertoo uuden kokoelmansa teemoista ja synnystä.

Vuonna 2005 esikoiskokoelmansa, Kengitetyn eläimen jäljet, julkaissut Wallin myöntää joidenkin teemojen toistuvan hänellä kokoelmasta toiseen. Tällaisia, jo esikoisella mukana olleita teemoja, kuten ruumiillisuuden ja kielen yhteyttä sekä luonnon ja liikkeen kääntämistä sanoiksi, Wallin pitää oikeastaan koko kirjoittamisensa lähtökohtina. Tärkeintä Wallinille on saavuttaa kirjoittamisen kautta yhteys tiedostamattomaan, siihen mitä ei voi sanoa ja siihen mitä ei voi tietää. Hänelle lihaksiin tallentuvat muistijäljet ovat yhtä tärkeitä kuin mielensisäinen muistaminen, eikä niitä hänen runoissaan voikaan erottaa toisistaan.

Fyysisyyden vertauskuvana Kaikki metrit ja puut -kokoelmassa toimii ennen kaikkea tanssi. Keskeneräisyydessään ja kielentakaisuudessaan tanssiminen vastaa Kristiina Wallinin käsitystä runon kirjoittamisesta. Niin tanssin kuin kirjoittamisenkin kautta on hänen mukaansa mahdollista saavuttaa kokemus äärestä, "kohdasta josta en jatka eteenpäin enkä palaa."

Ohjelmassa kuullaan uuden kokoelman runoja runoilijan itsensä esittäminä.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_210312_Wallin.mp3

Ambulansseja taivaalla on Säekehän tämän viikon vieraan, Joona Ruusuvuoren, vastailmestynyt esikoisrunokokoelma. Koko aikuisikänsä runoillut Ruusuvuori kertoo, kuinka kirjoittaminen usein edellyttää uusien suuntien hakemista ja jatkuvaa liikettä, tapahtui se sitten matkustamalla tai etsimällä muuten uusia olemisen tapoja. Ruusuvuori on kirjoittanut kaukomatkojensa lisäksi muun muassa istuessaan taidekoulun alastonmallina.

Joona Ruusuvuori katsoo runoutensa kautta lopulta pyrkivänsä rentoutumiseen, ja hänen kokoelmansa päättääkin Rentoutuskasetti-niminen osio. Kuitenkaan rentous tai harmonia ei vaadi hänelle negatiivisten asioiden tai pelkojen poissulkemista, vaan hän kertoo juuri tietynlaisen kyvyn sietää kaaosta olevan tie rauhaan maailman kanssa.

Ohjelmassa kuullaan Ruusuvuoren runoja hänen itsensä lukemina ja äänisuunnittelemina.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_Ruusuvuori_200212.mp3

Japanilaisen runoilijan Nanao Sakakin (1923-2008) tuotannosta on ilmestynyt suomennosvalikoima nimeltä Syödään tähtiä! Säekehässä Sakakin runoilijakuvaa ja runouden tematiikkaa valottaa valikoiman kokoaja ja suomentaja, esseisti ja kirjallisuudentutkija Tero Tähtinen.

Sakakille toisen maailmansodan jälkeinen Japani näyttäytyi kapitalistisen tehokkuusajattelun ja länsimaisen kulutusihanteen lävistämältä valtiolta, josta oli päästävä pois. Sakaki valitsi elämäntavakseen yksinkertaisen elämän – sekä kävelemisen; hän piti mutaisia jalkoja yhtenä merkkinä mielen puhtaudesta. Yhteiskuntakriitikkona Sakaki ei runoissaan silti saarnaa tai tuomitse, vaan kyse on hienovaraisemmin hymyilevästä kritiikistä ja lempeästä ivasta.

Japanin klassisen tanka- ja haikuperinteen ja Matsui Bashon kaltaisten kiertolaislyyrikoiden tyylien yhdistelemisen lisäksi Nanao Sakakin runoutta voidaan pitää myös yhtymäkohtana Kaukoidän ja länsimaiden runoustraditioiden välillä. Sakaki vietti aikaa ja vaihtoi vaikutteita 1960-luvun beat-runoilijoiden Allen Ginsbergin ja Gary Snyderin kanssa.

Ohjelmassa kuullaan Syödään tähtiä! -valikoiman runoja Tero Tähtisen lukemana.

Ohjelman toimittaa Teemu Jokilaakso.

Tiedosto: 

Saekeha_Sakaki250112.mp3